KATOSBLOG

Kuluvana vuonna tuli käytyä keikoilla selkeästi tavallista harvemmin, vaikka tarjontaa olisi ollut lähes joka viikolle. Keikoista seuraavat neljä tekivät suurimman vaikutuksen. Muita nautinnollisia hetkiä tarjosivat Antony and the Johnsons Kulttuuritalolla, Deerhunter Tavastialla sekä Handsome Furs ja Seun Kuti Flow’ssa.

Kommentteihin omia listoja tai linkkejä niihin!

BAND OF HORSES 18.8. @ Tavastia
Mitä tulikaan sanottua: “Vaikka Band of Horsesin kaksi levyä ovat vahvoja, tuntui kuitenkin siltä, että yhtye on omimmillaan juuri lavalla. Kuusihenkiseksi kasvaneen bändin rentoa lavaolemusta ja omiin vahvuuksiin luottavaa soittamista oli ilo katsella ja kuunnella. Välillä luotettiin dramaattisiin kertosäkeisiin ja suuriin kitaravalleihin, joita rakennettiin parhaimmillaan neljän kitaran voimin. Välillä taas siirryttiin rauhallisempiin maisemiin, joissa country-vaikutteet ja melankoliset melodiat pääsivät oikeuksiinsa. Erityisesti yhtyeen laulutaito pääsi yllättämään positiivisesti. “

THE FLAMING LIPS @ Pitkä kuuma kesä 09
Hannu sanoihin on helppo yhtyä: “Ensimmäisen kappaleen alkutahtien soidessa ilmaan ammuttiin yhtäkkiä järkyttäviä määriä konfettia ja yleisön päälle ilmaantui kymmenittäin jättimäisiä, oransseja ja keltaisia ilmapalloja. Tunnelma oli kuin jenkkien poliittisissa massatapahtumissa LSD:llä maustettuna viimeistään, kun lauma teletappeja asteli tanssimaan lavan reunoille. Flaming Lipsin musiikin lapsellinen toiveikkuus yhdistettynä aseistariisuvaan karnevaalitunnelmaan teki ainakin allekirjoittaneelle kavalan tempun. Kurotellessani muiden kanssa värikkäiden ilmapallojen perään kesäauringon lempeässä valossa, unohdin ylläpitää analyyttistä otettani ja annoin yhtyeen viedä minut matkalle taikamaailmaansa. Ja siitähän hyvissä keikoissa on kysymys.”

VAMPIRE WEEKEND @ Flow Festival 09
To quote Hannu: “Yhtyeen kävellessä päälavalle ei jäänyt epäselväksi, miksi nimike college rock yhdistetään bändiin. Vampire Weekendin jäsenet näyttivät siltä, kuin heidät olisi revitty suoraan 80-lukuisen kampuksen pihalta. Nuorehkojen bändien perisynniksi voidaan laskea se, että levylle taltioidun Pro Tools -käsitellyn musiikin ja livetilanteen välillä on huomattava ero. Vampire Weekend otti kuitenkin jo ensitahdeista alkaen luulot pois soittamalla käsittämättömän tiukasti. Yhtyeen sydän ja sielu on rytmi. Niin levyllä kuin nyt Suvilahdessakin suurin kiitos kuuluu rumpalille. Täytyi olla neliraajahalvaantunut välttyäkseen esimerkiksi One (Blake’s Got A New Face) -kappaleen tanssiin pakottavalta vaikutukselta. Ja se selkeys. Rummut, kitara, basso, koskettimet ja laulu: kaikilla on oma paikkansa kussakin kappaleessa, joka soinnulla merkitys, jolloin ei ole syytä piiloutua kakofoniaan tai taiderunkkailuun.”

WILCO 17.8. @ Huvilateltta
Mitä tulikaan sanottua: “Viikonlopun aiheuttama väsymys vaihtui nopeasti innostuneisuuteen, jonka vallassa tuntui olevan yhtyeen lisäksi muukin yleisö. Neljännen kappaleen kohdalla olin jo valmis nostamaan loppuunmyydyn keikan yhdeksi vuoden parhaista. Vähään aikaan en ole saanut kuulla yhtä taidokasta soittoa. Biisit tulkittiin pitkään yhdessä soittaneen bändin ammattimaisella, mutta herkällä otteella, jossa oli tilaa myös improvisaatiolle. Kitaristi Nels Clinen ja rumpali Glenn Kotchen suoritukset olivat erityisen kunnioitettavia. Puhdasta soittamisen iloa.”