KATOSBLOG

Carrie Brownsteinin (ex-Sleater-Kinney, kirjoittaja) on toteuttanut virtuaalisen paneelikeskustelun, jossa indie-levy-yhtiöiden edustajat pohtivat omaa rooliaan nyt ja tulevaisuudessa. Puhetta riittää mm. internetistä ja ilmaisista mp3-tiedostoista, luvattomasta lataamisesta, vinyyleistä, singlen ja albumin tulevaisuudesta sekä levyarvioiden merkityksestä myynnille.

Carrie Brownstein: Aside from putting out good music, what’s the single most effective thing a label can do to get people to buy their music?
Gerard Cosloy: Not sure what the single most efficient thing would be (other than, you know, the Pitchfork 9.1), but getting people excited is never easy to quantify or predict.
Carrie Brownstein: Does a Pitchfork 9.1 help?
Maggie Vail : Absolutely.
Gerard Cosloy: Sadly, yes. A Pitchfork 9.1 is more influential to the audience and the retailers than a Rolling Stone or New York Times review.
Carrie Brownstein: What does a Pitchfork 4.5 do?
Portia Sabin: A 4.5 can kill a record. Unfortunately.
Mac McCaughan: Agree on the Pitchfork thing, though I do think that a 9.1 helps more than an average number hurts.
Robb Nansel: I’d be inclined to say a high Pitchfork number helps; a low Pitchfork number is irrelevant.

Paneelikeskustelu kannattaa käydä lukemassa kokonaisuudessaan. Edustettuina ovat Kill Rock Stars, Matador, Merge, Saddle Creek, Jagjaguwar, Secretly Canadian ja Dead Oceans.

Keskustelu sai miettimään mikä vaikutus levy-yhtiöillä ja/tai levyarvosteluilla on omiin kuuntelutottumuksiin ja ostopäätöksiin. Ilmeisesti nykyisin yhä suurempi osa musiikin kuuntelijoista ei tiedä tai välitä tietää, mikä levy-yhtiö heidän kuuntelemiaan artisteja julkaisee. Itse taidan olla vanhanaikainen, sillä levy-yhtiön nimellä on vieläkin tietynlainen vaikutus siihen, mitä kuuntelen ja ostan. Kuuntelu- ja ostokynnys on pienempi, kun tuntee ja arvostaa julkaisijana toimivaa yhtiötä. Erityisesti tämä pätee uusiin ja tuntemattomiin artisteihin. Kuten panelistit toteavat, yhtiöt toimivat ainakin joidenkin kohdalla edelleen suodattimina ja suosittelijoina.

Levyarvostelujen merkitys sen sijaan on yhä vähäisempi. Enää vuosikausiin en ole jaksanut lukea pitempiä arvosteluja printtilehdistä tai muualtakaan. Esimerkiksi Pitchforkin arvostelut koettelevat säännöllisesti keskittymiskykyäni pituutensa ja sisällönsä puolesta. Tilalle ovat tulleet tiiviisti kirjoittavat ja suoran yhteyden arvosteltavaan musiikkiin tarjoavat musiikkiblogit ja -sivustot. Niiden kautta löytyy enemmän mielenkiintoista kuunneltavaa ja ostettavaa kuin aika antaa myöden. Blogien ja sivustojen suhteen pätee sama kuin levy-yhtiöihinkin: arvostamaansa on helpompi uskoa.

Mites teillä?